keskiviikko 20. helmikuuta 2013

kauneinta ja rakkainta



Olen aina tykännyt kuvata lapsia. Lapset ovat elämässäni kauneinta ja rakkainta mitä maa päällään kantaa. Ja siitä kauneudesta täyttyy kamerani ja viime aikoina blogini myös:) Tykkään itse myös seurata muita blogeja missä on lapsikuvia, esim. tätä kaunista blogia.
Mutta sen jälkeen kun saimme kuopuksemme joitakin ihmisiä tuntuu ärsyttävän lapsikuvat hirveästi. Haluaisin kuitenkin niin mielelläni pitää myös lapsikuvauksen osana blogiani, koska lasten kanssahan minä päiväni vietän. Ja tällä hetkellä kuopus on tietysti eniten ajatuksissani, touhuissani ja siten myös kuvissani.

Kevättä kohden tosin varmaan remonttipostaukset nostavat päätään. (Kävin tänään valokuvaamassa talolla, joten eka remonttipäivitys tiedossa.)

Olisin mielelläni myös kirjoitellut adoptioasioita ja siten innostanut ehkä muitakin adoptoimaan, mutta se tuntuu täällä Suomessa olevan aihe, josta ei voi puhua ilman vihaisia kommentteja. En ymmärrä miksi. Tälläkin hetkellä noin kahden tuhannen orvon kiinalaislapsen paperit ovat valmiit adoptioon ja he odottavat pysyvää kotia ja rakkautta! Äitiä ja isää. Ja vaikka heistä kaikki eivät elä suorastaan epäinhimillisissä oloissa, niin kaikki tarvitsisivat kodin, sillä laitoksessa eläminen ei koskaan vastaa lapsen emotionaalisiin tarpeisiin. Laitos on vain väliaikaisratkaisu. Lapsi tarvitsee rakastavat vanhemmat!

25 kommenttia:

Mirva kirjoitti...

Minä tykkään kovasti lasten kuvaamisesta, vaikka mietinkin välillä, millaisia kuvia uskallan tyttärestäni blogiin laittaa. Paheksuvilta kommenteilta olen toistaiseksi välttynyt, mutta toisaalla blogillani on aika pieni lukijakunta, eli protestiääniä päätyy sekaan vähän. Luulen, että mitä suositumpi/seuratumpi blogi on, sitä enemmän mukaan tulee näitä periaatteesta kaikkea vastustavia, itse jättäisin moisen huomiotta vaikka kyllähän se varmasti ikävältä tuntuu. Hyvä että jatkoit samalla linjalla ilkeästä kommentista huolimatta!

Ihana villapaita pojallasi, oletko itse tehnyt sen? Muutenkin kuvasi hänestä ovat niin suloisia!

Adoptioasioistakin olisi kiinnostavaa kuulla, meilläkin se on keskustelun tasolla ollut tasaisin väliajoin...

Marjuli kirjoitti...

Tämähän on sinun blogi ja sinä kirjoitat ja kuvaat sitä mitä itse eniten haluat. Vihaiset voivat siirtyä muihin blogeihin ja heidän kommenttinsa voi myös estää. Turha miellyttäminen ei kannata :)

Minä tykkään eniten itsekin lapsikuvista ja adoptiojutut kiinnostaisivat kovasti.

Liina kirjoitti...

Harmillisen vähän ehdin yleensä kommentoida lukemiini blogeihin, mutta nyt piti viesti jättää;

Kylläpäs tuli harmitus sun puolesta! :( Noilla ilkeilijöillä taitaa olla oman elämänsä asiat aika pahasti pielessä jos pitää tuntemattomien ihmisten blogeihin tulla haukkumaan ja pahaa mieltä purkamaan.

Minä taasen olen tykännyt todella paljon sinun elämän makuisesta blogistasi sekä ihanista lapsikuvistasi! Varsinkin edellisen postauksesi kuvat teidän nuorimmaisesta olivat todella hellyyttäviä! Adoptioasiatkin ovat olleet kiinnostavaa luettavaa.

Älä välitä ilkeilijöistä! Tämä on sinun blogi ja kirjoitat ja julkaiset kuvia juuri siitä mitä itse haluat.

A kirjoitti...

Tää on ihana blogi, älä muuta mitään! Ilkeitä ihmisiä on aina, ja ne löytää syytä ilkeilyyn vaikka kiven alta. On ollut hienoa seurata teidän perheen arkea, adoptiojuttuja ja poikien kasvua. Nyt odottelen innolla myös remonttipostauksia :)

suvi kirjoitti...

Toisten ihmisten reaktioihin ja sanomisiin on vaikea vaikuttaa, mutta siihen voi vaikuttaa miten itse suhtautuu niihin. Ja omaan asenteeseen yleensäkin. Nää viisaudet on jääneet joskus vuosia vuosia sitten jostain Dr. Phil ohjelmasta.

Varmasti riittää onneksi meitäkin, jotka mielellämme katselemme lasten kuvia ja luemme myös adoptioaiheista. :)

Teija kirjoitti...

Komppaan edellisiä! Tää on ihana blogi ja sun oma, laitat just niitä kuvia ja juttuja mitä itse haluat!

Niina kirjoitti...

Sun blogi, sun kuvat <3

Mia Chilen Peikkokukkulalta kirjoitti...

Samaa mieltä! Minäkin kuulisin mielelläni adoptiosta ja voisit myös kertoa, miksi ihmiset suuttuvat aiheesta. Minulla ei ole käsitystäkään siitä, miksi sellaisesta voi vihastua. Kuvasi ovat ihania. Tykkään tavasta pukea poikasi. Minäkin yritän löytää pojalleni hillittyjä vaatteita. Blogisi on ehkä mielletty sisustus-ja remonttiblogiksi ja siksi joitakin ehkä ärsyttää lapsikuvat. Minun blogiini tuli kommentti jo ENNEN poikani syntymää, että toivottavasti blogini ei sitten muutu "vauvankakkablogiksi".

Sennie kirjoitti...

Juu, jatka samaa rataa, ja jätä paheksujat omaan luokkaansa... Ihana blogi sinulla, ja adoptio on tärkeä asia<3

Niina kirjoitti...

Hei !

olemme mieheni kanssa neuvontavaiheessa ja lapsitoive on suurella todennäköisyydellä sn-lapsi Kiinasta tai E-Afrikasta.Haluan kiittää sinua siitä että olet rohkeasti kertonut kokemuksistasi erityistarpeisen lapsen vanhempana.
Se on auttanut meitä paljon.

P.s Alun perin aloin lukea blogiasi remonttijuttujen takia mutta niin se elämä löytää uusia yhtymäkohtia :).

kerttu kirjoitti...

kirjoita ihmeessä juuri mitä haluat. Jos siitä on apua vaikka vain yhdellekin lapselle,niin sillä ei ole mitään väliä vaikka 100 aikuista jotain nurisisikin!

luonnonvalo kirjoitti...

Suosikkiblogini <3 Ensimmäinen blogi, jota olen alkanut lukemaan ja edelleen niiiin hyvä ja mieluisa! Valitsemasi linja on oikein hyvä, siihen saat luottaa.

luonnonvalo kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
17 neliötä kirjoitti...

joku aika sitten erään ihan mukavan blogin pitäjä kommentoi blogistaan tehtyä mielipiteiden vaihtoa yhdellä vauva-aiheisella keskustelupalstalla. Kävin sitä itsekin vilkaisemassa, ja ihan tosi tylyä kommenttia kotirouvat siellä keskenään kirjoittivat, haukkuivat blogin pitäjän englannin kielen taitoa, sisustamista ja kirjoitusvirheitä. Joskus tuntuu, että porukalta unohtuu se, että blogit ovat aivan vapaaehtoista harrastustoimintaa, eikä kenelläkään ole velvollisuutta palvella näiden kautta ketään. Olisi ehkä parempi,että jos joku ei ole tyytyväinen muiden tuotoksiin,niin ryhtyisi sitten itse pitämään sitä täydellistä blogia. Ainakin itselle tuli vähän suorituspaineita oman blogini suhteen!kun ei tämän tarvitsisi olla niin vakavaa puuhaa mielestäni. Muutenkin harmittavat kaikki netin besserwisserit ja provoilijat, niistä kun ei tule kuin paha mieli.

Vintage living kirjoitti...

Mirva-villapusero on tanskalaisen Mormor.nu -merkin, ne on oikeasti mummojen kutomia:) Löytyi Orfeo Design nettikaupan alesta.
Kiva kuulla että adoptio on mahdollinen ratkaisu teille:)

Sitten kaikille yhteensä: Kiitos kommenteista!
Mua jotenkin eniten harmittaa se, että käytännössä niissä negatiivisissa kommenteissa syytetään että jollakin lailla loukkaan lapseni yksityisyyttä, kunniaa, mainetta tms. jos kerron sanankin lapsestani tai laitan kuvan, jossa kasvot näkyy. No, en tietenkään halua loukata sen paremmin lapseni yksityisyyttä kuin mitään muutakaan! Ongelma vain on se, että toiset tulkitsevat "lapsen yksityisyyden" niin, että lapsista ei saa laittaa mitään kuvia nettiin ja perustelevat sitä sitten jollakin omalla tulkinnallaan ja lyhennelmällään lapsenoikeuksien julistuksesta.

No anyway, olen nyt poistanut kaikki ne adoptioaiheiset postaukset, jossa kerrotaan jotain meidän adoptioprosessista tai lapsestamme jotain, joten nyt ei pitäisi kenelläkään olla aihetta syyttää mistään, edes ilman syytä. Ja jos joskus tulee oikeasti laki, joka ei ole jonkun oma tulkinta, vaan oikeasti laki tms. että lapsen kuvia ei saa julkaista netissä, niin otan sitten samantein kaikki kuvatkin pois. Tottakai! Mutta toistaiseksi minusta lasten kuvien julkaisu blogissa ei halvenna lapsen kunniaa, eikä vaaranna lasta. (En tietenkään laita mitään vähäpukeisia kuvia!!) Ja kyllähän ihmiset näkevät lapseni ihan missä tahansa julkisilla paikoilla käydessä, miksi ei blogissa saa näkyä??

Näistä tulkinnoista: joku kommentoi mulle esim. näin "Lapsella, joka ei voi elää perheensä kanssa, on oikeus saada erityistä suojelua ja tukea." Tarkoittaen selvästi ensinnäkin, että lapseni ei elä perheensä kanssa...mutta adoptiossa lapsi saa samat oikeudet kuin biolapsikin, joten hän elää PERHEENSÄ kanssa. Toisekseen hän tarkoittaa että adoptiolapsesta ei saa kertoa mitään tai laittaa mitään kuvia, mutta jos katsotaan mitä tuossa kohdassa lasten oikeuksia OIKEASTI sanotaan niin:
"1. Lapselle, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa tai jonka edun mukaista ei ole antaa hänen pysyä perhepiirissä, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen.
2. Sopimusvaltiot takaavat tällaiselle lapselle vaihtoehtoisen hoidon kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. 3. Tämä hoito voi muun muassa olla sijaisperhehoito, islamin lain mukainen kafala, lapseksiotto tai tarvittaessa sijoitus sopivaan lastensuojelulaitokseen. Ratkaisua harkittaessa on asianmukaista huomiota kiinnitettävä jatkuvuuden toivottavuuteen lapsen kasvatuksessa ja lapsen etniseen, uskonnolliseen, sivistykselliseen ja kielelliseen taustaan. "

Että näin...

No jokatapauksessa päätin, että kirjoitan jatkossa adoptioasioista vain yleisellä tasolla, kyllä se niinkin onnistuu!:)

Leena kirjoitti...

Kiitos jakamisesta!
Olet ollut suosikkiblogini pitkään. Täällä elämä pienten lasten kanssa ei ole antanut juurikaan aikaa surffailla blogeissa. Ja muistelin, et sulla oli joku tauko täältä? En ole aivan varma. Nyt helmen talon kautta tulin taas kylään! <3

Adoptio on minullekin mielenkiintoinen aihe, josta en juuri tiedä paljoakaan. Kiinnostaa kovasti. En ymmärrä ylipäätään, mikä ihmisiä vaivaa. Koko lapset/perhe-elämä tuntuu olevan punainen vaate. Viime viikolla tämä

http://yle.fi/uutiset/jarkevat_naiset_katoavat_aitiyden_mustaan_aukkoon/6507250

Huhhuijaa! Kyllästyttää tämä allerginen reaktio kaikkeen.
Tästä voisin jauhaa loputtomiin, mutta käytän sen ajan mieluummin muuhun.

Ihana villapaita pojallasi!
Kiitos elämänmakuisesta ja kauniista blogistasi! <3

thai kirjoitti...

Kerran vielä: Tuntuu että tässä keskustelussa menee puurot ja vellit nyt sekaisin. Lapsiaiheiset blogithan ovat ihan mainioita ja kaikki niihin liittyvä "vaatehärdelli" yms. ns turhanpäiväinen. On ihan ok kuvata kaunis neule kauniin lapsen päällä ja saada siitä palautetta. Adoptiokin on monia kiinnostava aihe nykypäivänä ja juuri monen tietämättömyyden vuoksi ihmiset ovat uteliaita.

En usko että kyse on kärkevät kommentit johtuisivat ilkeydestä vaan suuresta hämmennyksestä siitä että lapsen hyvinkin henkilökohtaisia traumoja ja asioita puretaan kuvien kera yleisesti. Joku mainitsi että avoimuus on hyväksi ja muidenkin on hyvää oppia täältä millaisissa olosuhteissa lapset todella ovat. Totta sekin mutta näistä asioista kiinnostuneena sitä infoa varmasti saa ihan asiantuntevalta taholta. En laittaisi omaa lastani tähän "oppimateriaaliksi" .

Se on hänen elämänalku,trauma ja jos hän joskus aikuisena kirjottaisi aiheesta kirjan,se olisi ihan toinen juttu.

Kaivakaapa nyt käsi sydämellä ne elämänne kipupisteet ja rankimmat kokemukset(perheväkivalta,päihteidenkäytöt, hyväksikäytöt yms.) ja jos tunnette tarvetta kirjottaa niistä avoimesti kuvien kera vaikka opiksi muille niin hyvä sitten.Jotenkin kyllä epäilen. Minun mielestäni lasta ja yksityisyyttään täytyy suojella. Olen itse adoptioäiti myös.Ja tämä todella sai minut hämmentymään. Ja vielä kerran ,en tee tätä ilkeyttäni vaan haluan sanoa mielipiteeni asiaan. Ja aivan sama missä asuu tai tunnistaako joku kaupunkia tms. Mielestäni nämä on sellaisia periaatteellisia sielunsivistysasioita!!

riikka kirjoitti...

mielestäni ko asia on kulttuurisidonnainen. suomalaiset haluavat pitää asiat omana tietonaan. se ei edistä yhteyttä vaan lisää eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä. miten kaikki kritiikki kohdistuu juuri tähän blogiin? onhan monia muitakin suomalaisia
ulkomailta adoptoineiden blogeja! en ole myöskään huomannut ulkolaisissa adoptioblogeissa vastaavaa kritisointia. siksi vaikuttaa että kritiikkiin taitaa olla joku muu syy. tietosuojasta fiksut ihmiset osaavat pitää huolen. ja eiköhän seula ole sen verran tiukka ettei adoptioon anneta kuin fiksuille...? en ymmärrä miksi vaieta asioista joka edistää hyvää tässä pahassa maailmassa? perisuomalaisen kateuden vuoksiko? blogista voi moni saada inspiraation ja vahvistusta unelmalleen adoptiosta. mitä pahaa siinä on? onko väärin olla rehellinen? onko väärin sanoa olevansa väsynyt tai elävänsä haasteiden keskellä vaikka kuvakieli kertoo kepeästä kauneudesta? se on puheenavaus. tärkeä sellainen. ei kaiken tarvi aina olla kiillotettua "etteivät naapurit ajattelisi..." se että sanoo aran/toden asian (tabun), se lähentää ja luo syvyyttä jota blogeista puuttuu. suosittelen häpeään liittyvää kirjallisuutta. mielestäni ko kommenteissa viitataan nimenomaan häpeään. häpeällä/ salailulla on valtava negatiivinen elämäniloa syövä voima. ketä se hyödyttää? perheenne ja poikanne herättää varmasti esim julkisesti liikkuessanne kysymyksiä: yksi on erivärinen ja ikäinen. aina saat kuitenkin olla selittelemässä. pieniltä kysytään usein ikää ja ihmetellään kokoa/kokoeroja/taitoja/taidottomuutta... eli puheeksi asiat tulevat jokatapauksessa. ethän luovuta, blogisti! sinulla on ilmiömäinen taito etsiä ja löytää, rajata kauneutta sielläkin mistä (ainakin itseni olisi) sitä vaikea löytää. sanoin ja kuvin :) siunausta! t. viisikulttuurinen äiti, uusperhe, 6 hyvin erilaista lasta

thai kirjoitti...

Kukaan ei varmaankaan kiellä etteikö kaikki lapsiaiheiset blogit saisi sisältää kuvia lapsista tai etteikö niissä saisi julki tuoda väsymystä ,turhautuneisuutta tai epävarmuutta vanhemuudestaan. Se kuuluu vanhemmuuteen ja varmasti antaa apua ja vertaistukea monelle äidille.
Törmään tietenkin jatkuvasti itsekkin lapseni kanssa ennakkoluuloihin ja jokainen adoptiovanhempi joutuu varmasti vastailemaan mitä kummalisempiin kysymyksiin. Joskus kysymykset ovat suorastaan loukkaavia. Olen kuitenkin ymmärtänyt että harvoin ihmiset kuitenkaan haluavat olla epäkohteliaita vaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta kyselevät hyvinkin henkilökohtaisia asioita.
Biolasten vanhemmat eivät koskaan suostuisi omista lapsistaan vastaamaan näin suoriin kysymyksiin. Katsotaan jotenkin oikeudeksi kysyä mitä vaan ja oletetaan että lapset ovat vapaata riistaa ilman minkäänlaista yksityisyyttä.

Minun mielipiteeni on se että vedän rajan tiettyyn pisteeseen enkä ala ruotimaan hänen yksityisasioita . Eikä sillä ole mitään tekemistä häpeän kanssa vaan lähinnä hänen yksityisyyden suojan kanssa jota minä yritän parhaani mukaan kunnioittaa.

Minusta nyt vaan tuntuu etten saa pointtiani millään läpi.
Kaunis blogihan tämä on ,ei sitä käy kieltäminen ja jokainen kirjottaa tietenkin mistä haluaa. Eläköön se erilaisuus meissä :)

riikka kirjoitti...

toivottavasti seuraava linkki vähän valottaa mitä ajan takaa häpeä-asiassa: http://yle.fi/tekstitv/arkisto/hyvinvointi/hapea_on_kaikista_vaikein_tunne_3279.html

eli häpeä hallitsee aikalailla meitä suomalaisia. häpeän perimmäinen tehtävä on kai suojella mutta ikävä kyllä se on myös vallankäytön muoto ja aivan liian usein se rajoittaa elämää (elämän iloja) valtavasti.

jos/kun sanotaan "näistä asioista ei saa puhua" niin eikö silloin viitata juuri häpeään? eikö ole sama sanoa "salaile" tai "piilota" tai "miten kehtaat" tai hyi, häpeä". mutta häpeä on subjektiivista. jokin asia voi hävettää sinua suunnattomasti mutta toisen ollessa sinut asian kanssa hän voi vapautuneesti kertoa jostakin sinua hävettävästä asiasta, nauraa itselleen jne. onko siinä jotain pahaa? eikö kukin meistä saa nauttia elämästä sellaisena kuin se meille annetaan? jos jostakusta tuntuu että "X" asiasta ei voi puhua, toinen kokee, että samasta "X" asiasta HALUAN puhua, koska esim kenties olen käsitellyt asiaa riittävästi itseni/toisten kanssa ja haluan jakaa sitä koska tiedän että muutkin kamppailevat asian kanssa ja voin olla avuksi! tarvitaan vain sana vaikeasta asiasta, ja silloin siitä on lupa puhua. tai esim toiset ajattelevat "minulle on annettu tällainen taakka/kamppailu jotta voin auttaa muita joilla on samanlaisia ongelmia". hyviä esimerkkejä tästä ovat mm Nick Vujicic, Seppo Jokinen, Päivi Niemi jne, jotka ovat niin ihailtavan sinut menneisyytensä kanssa. kuinka paljon iloa heidänkaltaisistaan ihmisistä on meille muille! Luojalle kiitos heistä :) kuten tästä ihanasta blogiperheestä ;)

thai kirjoitti...

Tässä kai jutun ydin piileekin. Yksityisyyden suoja Lapsen kannalta. Sitä kai ei voi kukaan väittää etteikö asioita pitäsi katsoa lapsilähtöisesti ja palveleeko se lapsen etua.

Adoptiosta voidaan puhua täysin vapaasti minun puolestani ja niin pitääkin. Mutta tietyt hyvinkin tarkkaan kerrotut yksityiskohdat lapsen menneisyydestä eivät minun mielestäni kuulu julkisuuteen.Sanat joita käytit
minun ajattelevan ovat: salaile,piilota tai miten kehtaat.Minä taas ajattelen että arvosta,kunnioita ja anna hänen tehdä tulevaisuudessa omat päätöksensä asian suhteen. Kaikilla adoptiolapsilla nyt on ainakin se hylkäämistrauma takanaan mutta voi olla myös paljon paljon muuta.

Se että aikuiset prosessoivat omia menneisyyksiään tai selviytymisiään on tietenkin ihan eri asia. Mielestäni tässä ei ole kyse siitä.

Ja kiitos vinkistä .Tämä häpeäasia siitä suomalaille tullut perintötaakka on kyllä ollut tiedossani.

Jos nyt hetkeksi voisi katkaista sen oman navan virtanapin ja siitä seuraavat onnistumiset ja hyödyt ja miettiä että se vanhemmuus todellakin on juuri sitä vastuullista vallankäyttöä.

Saariston kasvatti kirjoitti...

Avoimuus ei ole koskaan pahasta, ellei sitä sitten joku käytä hyväksi. Harmi että näitä hyväksikäyttäjä idioottejakin varmasti on, vaikkeivat mitään muuta saisikaan tehtyä kuin loukattua. Uskon silti että meillä täällä suomessakin olisi paljon helpompaa, jos ihmiset uskaltaisivat puhua asioista avoimesti. Silloin ei kenenkään enää tarvitsisi "hävetä" sitä että on joutunut kohtaamaan elämässään kamalia asioita, vaan rehellisesti tunnustamaan itselleen ja muille että sellaista on joutunut kokemaan, prosessoimaan asiat läpi, hyväksymään ja ymmärtämään. Hyväksyntää, ymmärrystä ja anteeksiantoa ei tapahtu ellei asioista puhuta, ei myöskään muutosta.

Lapsen yksityisyys on vaikea asia, tietenkin lapsella on oikeus yksityisyyteen, mutta vanhemmilla myös oikeus kertoa tunteistaan ja elämästään. Pienet lapset ovat aina kiinteä osa vanhempia, eivät suoranaisesti mikään irrallinen päätösvaltainen yksilö. Vanhempien kertomus on aina vanhemman tulkinta tilanteesta, eikä siksi suoranaisesti mikään paljastuskirja lapsesta itsestään. Näin itse ajattelen.

Minusta on hassua miten jotkut vanhemmat irrottavat biologisen lapsen jotenkin erilliseksi yksiköksi itsestään jo hyvin varhaisessa vaiheessa, eivät lataa yksityisyyssuojan nimissä esim. kuvia facebookkiin. Siis eihän siinä mitään pahaa, mutta jotenkin naivia touhua mielestäni.Ketä aikuista oikeasti haittaa jos omia lapsuuskuvia olisi netti pullollaan, vaikka niitä alastonkuvia? Ja jos haittaa, onko ongelma pääsääntöisesti korvien välissä? Lapsi on kiinteä osa vanhempiaan siihen asti kunnes he saavat oikeasti omaa päätäntävaltaa. Ymmärrän hyvin ettei kouluikäisiä lapsia enä kuvata esim. blogeihin ilman lapsen lupaa. Ei alle kouluikäisen lapsen ja aikuisen yksityissuojaa ihan suoraan voi verrata toisiinsa, ennen kuin asiasta on oikeasti laki. Kuten ei myöskään mielestäni sitä että olisit se sama lapsi koko ikäsi. Ihmiset kehittyvät ja harva meistä on samanlainen enää aikuisena kuin lapsena. Siksi en itse koe pahaksi sitä että pienten lasten elämästä puhuttaisiin avoimestikin. Kyse on vertaistuesta ei mistään lapsen elämän totaalisesta läpiruotimisesta.

Kysehän on pitkälle siitä miten me aikuiset tähän asiaan suhtaudumme. Tuntuu että lähtenyt vähän lapasesta nämä asiat. Enää ei naapurikaan saa tietää lapsesta mitään... yksityisyy yksityisyy... on tämä sellainen poteroihin kaivautunut kansa että huhheijaa vaan.

Saariston kasvatti kirjoitti...


En silti koe vääräksi että thai esimerkiksi kertoo mielipiteensä, hänen mielipiteensä on yhtä arvokas kuin muidenkin, kai kyse on pitkälle siitä millä tyylillä sen tekee. Ystävällissävyinen kysymys siitä oletko tullut ajatelleeksi näitä ja näitä asioita on mielestäni ok. Mutta monet ilkeät kommentit ovat aina vähän sen tyylisiä että ei oleteta kirjoittajalla olevan ollenkaan älliä päässä.

On ehkä hölmöä tämän jälkeen sanoa, että en oman elämäntilanteeni tai luonteeni takia ole kiinnostunut lapsiblogeista. En myöskään ymmärrä sitä miksi maailmamme pitäisi olla niin lapsikeskeinen, miksi kaikkien yksinkertaisesti on pakko pitää lapsista. Miksi? Tai myös miksipä ei? Itse kyllä pidän lapsista, mutta ymmärrän hyvin senkin näkökulman että on ärsyttävää kun vanhemmat tyrkyttävät lapsestaan tietoa niillekin joita se ei kiinnosta. Tämä ei tosin koske tietenkään blogeja, koska jokainen voi itse valita mitä lukee. Lapsikuvista tykkään taas paljon vaikka joskus itsekin mietin onko se moraalisesti oikein. Silloin ehkä päädyin päätelmissäni tähän, että tiettyyn ikään asti lapsi on niin kiinteä osa vanhempia, täysin vanhempien tahdon alainen, että kuvat eivät ole keneltäkään pois eivätkä ole mitenkään riippuvaisia siihen millainen ihminen sitten lopulta on aikuisena.

Onkin siis harmi jos siirryt yleiselle tasolle tarinoissa, sillä en koe että olisit paljastanut liikaa. Ymmärrän toki tekemäsi päätöksen ja olen onnellinen että ehdin kaikki tekstisi ennen poistoa lukemaan, sillä itseäni ne ainakin auttoivat ja valaisivat. Mielestäni on tärkeää että asioista puhutaan ja jaetaan tietoa, sillä yleinen hämmennys kaikessa tuntuu johtuvan juuri tästä Suomessa pitkään valliinneesta vaikenemisen kulttuurista. Ajat muuttuvat.

Silti ketään ei voi pakottaa kertomaan...

Uskonpa vain että monet näistä "en kuvaa enkä kerro lapsestani mitään" - ihmisistä ovat lopulta Maarit Tastulan haastateltavana ja kertovat elämästään kaiken. Tai vaihtoehtoisesti vaikenemisen kulttuurista ahdistuneet lapset tekevät sen aikuisena. ;)

Nämä ovat näitä ikuisuustaistelun aiheita, joista ei lopulta jaksa edes keskustella. Itse liputan avoimuuden puolelle, mutta jokaisella olkoon oikeus omaan pielipiteeseensä!! :) Ja lapsen oikeuksien esille otto ei ole koskaan väärin, kaikkihan eivät sitä tule ajatelleeksi, vaikka tässä blogissa ei tätä ongelmaa olekkaan ollut. :)

Mukavaa kuulla että remppa etenee. Jatkoa odotellessa. :)

Vintage living kirjoitti...

Täällä on tosi mielenkiintoisia teemoja esillä, harmi etten ehdi nyt niitä kommentoimaan! Remppahommat kiireisimmillään...

Geisha kirjoitti...

Hei
Kiva seurata blogiasi ja katsella myös mukavia ja herttaisia lasten kuvia, minusta niissä ei ole mitään pahaa. Ja monet muutkin blogistit julkaisevat usein kuvia lapsistaan. Myös adoptiostanne oli mielenkiintoista lukea. Kirjoita vain edelleen siitä mistä itse haluat!
Tsemppiä : )
- Sari